Pennut syntyivät aamulla hyvissä voimissa. Ensimmäisenä syntyi tumma kilpikonna, sitten sinisiä ja sinikilpikonna ja viimeisenä lila. Kaikki hyvin valtakunnassa.

Samoihin aikoihin, kun Pepin pennut muuttivat uusiin koteihinsa alkoi varmistua Siirin tiineys. Näitä pentuja odotin jo tammikuuksi, mutta luultavasti pentujenhoidon tiimellyksessä tein liian pikaisia johtopäätöksiä. Juuri tänä aamuna huomasin Siirin vyötärön ihan pikkuisen pyöristyneen. Tarkistin taas nisät ja kyllä nekin ovat esillä. Olipa täpärällä, että Artturista saadaan taas isä. Uusi hormoni implantti asennettiin sille kolmisen viikkoa sitten!

Musta Cecil pentu juoksee foliopallo suussa ja murisee, ettei kukaan muu vaan vie sitä. Heitin peliin vielä villapallon ja Cecil lähti kuljettamaan myös sitä foliopallo edelleen suussa. Uskomatonta multityöskentelyä.

Itsenäisyyspäivää saadaan viettää mukavasti kirkkaassa ja lumisessa säässä. Olemme tilanneet sen Suomen 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi ja kerrankin tilaus näyttää menneen perille!

Ihanat punaiset pojat on varattu ja näkevät unta tulevista perheistään. 

Kaikki pennut osaavat syödä kiinteää ruokaa. Pienin Appley Dapply oppi viimeisenä, mutta nyt sekin syö innolla kaikkea, jopa raakaa porsaan sydäntä pilkottuna. Seuraavaksi voisin kokeilla pennuille seitiä.

Hiekkalaatikko on opittu onneksi täysin. Tälläkertaa melko pienin vaikeuksin. Kiitos viisaat pennut!

Kuvien ottaminen on edelleen hankalaa ja varsinkin pimeään vuodenaikaan melkoisen haastavaa. Eikä pentujen suloisuutta ja eloisuutta aina saisi kuviin siirrettyäkään. Meillä on käynyt muutamia ihmisiä pentuja katsomassa ja varauksia on tehty. Aivan mahtavan suloinen ja ihmisrakas kilpikonnatäplikäs tyttö Appley Dapply ja viehko musta pörrö Cecily Parsley ovat vielä vapaana.

Lokakuun alussa hyväksytty pitkäkarvainen sisarrotu olisi hyvä saada ihmisten tietoisuuteen näyttelyiden ja somen kautta. Toivon, että Cecily löytää omistajan, joka on sellaisesta toiminnasta kiinnostunut.