Nyt on taas se vaihe, kun pennut näyttävät liikkuvan uskomatonta vauhtia pieneen kokoonsa nähden. Punainen poika yllätti kiipeämällä sänkyyn ja nukkui siinä sitten hetken alkuyöstä. Musta pentu kieppuu aina lähelläni, kun lähden töihin ja on ensimmäisenä vastaanottamassa, kun tulen kotiin. Kilpikonnatäplikäs tyttö on maastonvärinen, mutta olen jo oppinut, että sen lempi päikkäripaikka on harmaan pehmokoiran vieressä, mistä sitä on vaikea huomata. Toinen punaisista pojista maistelee itsenäisesti ruokaa, varmaan kohta jo muutkin. Joka päivä opitaan jotain uutta.

Pennut touhuilevat jo pesän ulkopuolella, mutta pysyvät kuitenkin sen lähituntumassa. Ensimmäisiä pissoja on nähty pentujen pienessä hiekkalaatikossa! Kiinteä ruoka ei ole ketään vielä kiinnostanut. Maitolinjalla pysytään toistaiseksi.

Tälläkertaa pitkäkarvainen pentu alkoi kasvattaa pörröturkkia paljon aikaisemmin kuin viimeksi. Katsotaan mitä hänestä kehittyy.

Punainen ja punatäplikäs poika ovat melkolailla toistensa kopioita tässä vaiheessa. Eroja varmasti tulee myöhemmin.

Kilpikonnatäplikäs tyttö on vilkas vipeltäjä ja syötävän söpö.    

Eletään synkkiä ja koleita aikoja. Ulkona on ollut koko päivän pimeää. Mutta sisällä pienten tassujen tepsutus alkaa lämmittää.

Ruskeatäplikkään tytön kilpikonnaväritys on jo ihan selvästi nähtävissä. Punaisista pojista toinen on yksivärinen ja toinen täplikäs, joten pääsen vertailemaan ja saan tuntumaa tähän asiaan oikein kunnolla. Iso musta pentu on pitkäkarvainen.

Pari päivää alle kolmeviikkoisina pennut painavat keskimäärin vähän yli 400 g. 

Kahden emon systeemi on sittenkin alkanut toimia. Pennut taitavat olla niin fiksuja, ettei niitä haittaa, vaikka toiselta emolta ei tulekaan maitoa. Tätä on todella mielenkiintoista seurata! Peppi käy pesän ulkopuolella ja silläaikaa Siiri hoitaa pentuja. Hetken kuluttua ne ovat sievässä järjestyksessä äitinsä imetettävinä. Ihailtavaa yhteistyötä siskoksilta ja hienosti suunnistavat vielä sokeat pennut kohti ravinnonlähdettä.

Punnitukset kaksi kertaa päivässä todistavat, että kaikkien paino nousee.

Kohta alkavat silmät avautua ja se on taas ihan huippua. Valokuvia en ole saanut työkiireiden ja pimeiden iltojen takia otettua, mutta varmasti ensi viikolla taas löytyy aikaa ja valoa.

En ollut uskoa silmiäni, kun tulin töistä kotiin. Menin tietysti ensimmäiseksi pentukopalle tarkistamaan mitä pennuille kuuluu ja löysin sieltä Siiri lastenhoitajan. Peppi ei tuntunut pahastuvan siitä lainkaan ja pennutkin vikisivät tyytyväisinä. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu se, ettei Siiriltä tule maitoa, jota pennut nyt todella tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen. Siiri oli lopulta pakko laittaa toiseen huoneeseen, koska se ei suostunut pysymään muuten poissa. Vähän sääli, mutta pakko ajatella pentujen parasta. Siiri saa omat pennut taas kohta, kun astutushommat onnistuvat.